Viisi viikkoa ohi 🏆🏆 ! 

🎒🎒 Laukut pakattu. Kotimatka alkaa. Ensimmäinen etappi junalla Berliiniin ja illalla lento kohti kotimaata.

 Auf Wiedersehen Weimar 😄😄 !

Lauantaina hyppäsimme junaan 🚂 ja lähdimme päiväretkellä lähikaupunkiin Erfurtiin. Junamatka kesti n. 15 minuuttia ja maksoi n. 5 euroa / nuppi suuntaansa. Tarkoituksenamme oli shoppailla ja katsella kaupungin maisemia. Sää muuttui täällä lauantaina hyytävän kylmäksi , joten vietimmekin suurimman osan päivästä sisällä kauppakeskuksissa. Ostossaalis jäi kuitenkin aika vähäiseksi. Silloin kun oikein etsimällä etsii, niin ei löydä mitään kivaa. Kesän vaatemuoti näyttää täältäkatsottuna todella kirjavalta ja värikkäältä, paljon oranssia ja erilaisia sinisen sävyjä. Vielä on toiveissa uuden käsilaukun hankinta, saa nähdä onnistunko siinä. Tänään ja huomenna maanantaina kaupat ovat kiinni, joten ostosten tekemiseen on aikaa vain tiistai ja keskiviikko.

Maanantaina täällä on vapaapäivä, helluntaipäivä, tiistaina ja keskiviikkona työskennellääna torstaina sitten on lähtöitkujen aika 😅😅  ja kotimatka alkaa😆😆 ! 

Tarja gastroenterologisella :

Neljäs viikko on lopuillaan ja rutiinit päivän töihin ovat loksahtaneet kohdilleen. Aamulla saan vastuullani pari kolme potilasta joiden aamutoimissa avustan. Hoitajan työtehtäviä ajatellen potilaat on jaoteltu kahteen eri "luokkaan " sellaisiin jotka tarvitsevat paljon apua aamutoimissa ja sellaisiin jotka pysyvät avustamaan aamutoimissa. Jotta työn kuormittavuus  jakautuisi kaikkien hoitajien kesken tasaisesti, näitä paljon apua tarvitsevia on kaikilla hoitajilla saman verran, tai työt tehdään kahden hoitajan voimin, tapauksesta riippuen. Olen saanut hoidettavakseen vain sellaisia potilaita, jotka voivat hoitaa osan aamutoimissa itsenäisesti.

Osastollani on ollut tälläkin viikolla paljon eristyspotilaita. Lääkäri otti minut mukaansa seuraamaan haavanhoitotoimenpidettä, sillä ehdolla ettei hänen tarvitsisi puhua kanssani suomea 😉. Diabetespotilaalla oli jalassaan MRSA virus. En nyt ehkä tässä seikkaperäisesti kuvaile miltä haava ja jalkaterä näyttivät, mutta tarkkaa hommaa putsaamisesta on. Sorbact- nauhaa täälläkin käytetään haavahoidoissa. 

Etukäteen tullessani tänne ajattelin, että erilaisia luontaishoitomenetelmiä käytettäisiin enemmän täällä kuin Suomessa. Niitä en ole kuitenkaan nähnyt käytettävän. Kysyinkin niistä eräältä hoitajalta. Hän kertoi, että sairaalan nykyinen ylilääkäri on lääketieteen "kannattaja" joten lähes kaikkiin sairauksiin käytetään koululääketieteen keinoja, pillerit ja lääkelitkut kehiin. 

Tuntuu hassulta, että nyt se etukäteen niin pitkältä  tuntunut 5 viikon TOP- jakso alkaa kohta olla ohi. Tiistaina meillä on työpäivän lisäksi arviointikeskustelu. Mielenkiinnolla odotan minkälaisen arvioin työskentelystäni saan. 😷. Mitään palautetta työskentelyjakson aikana en ole saanut. 

Jaana valvonnassa😅

Työssäoppimista on ollut nyt neljä viikkoa ja enää pari päivää jäljellä. Aika täällä on mennyt todella nopeasti samoin kun useimmat työpäivät. Olen nähnyt, mitä on saksalainen sairaalatyöstä valvonnasssa. Itse työ ei poikenne suomalaisesta. Sairaanhoitajat ja lääkärit hoitavat vankalla ammattitaidolla vaativaa hoitoa tarvitsevia potilaita ja työ on erikoisosaamista. Oma osuuteni potilashoitoon on siis jäänyt potilaiden siirroissa avustamiseen, petien petaamiseen ja erilaiset pienet hoitajien/lääkärin kanssa tehdyt työt. Varsinainen itsenäinen työskentely potilashoidossa jäi vähiin, vaikka "hyvät huomenet" potilaille ja teen viennin yms. sujuikin hyvin ja yhteisymmärrystä löytyi muutamien sanojen ja elekielen välityksellä. Yksi potilas oli käynyt Ruotsissa, Suomesta ei kukaan juurikaan ollut kiinnostunut😟 Olen pitänyt potilashuoneiden kaapit varustettuna hoitotarvikkeista, vuodevaatteista, ja tehnyt kaikenlaista mitä keksinyt tai pyydetty.

Tutkimuksiin en ole harmikseni päässyt enkä tiedä onko osaston ulkopuolella tehtäviä tutkimuksia potilailla ollut. Osaston ylihoitajalle esitin pyynnön, muuta ainakaan toistaiseksi en ole "tutkimusnälkääni" saanut tyydytettyä. Osastolla tehdään keuhkoröntgentutkimuksia, ultraääniä ja pikalabroja, joissa mm. K, Na, Gluk, Hb, happo-emästasapaino. Näihin tutkimuksiin laitteet  ovat osastolla ja niiden käyttöä olen seurannut, samoin kun EKG:n oottoa.

Päivät valvonnassa käy siis vähiin. Ja loppu häämöttää🏆 - tiistaina on arviointikeskustelu - eiköhön tästä läpi pääsee, niin että kotiin pääsee eikä taritse jäädä enää valvontaan😉! 

👀 👀  Nähtyä, koettua, havaittua neljän viikon aikana.... 😎😎

Olemme kävelleet, busseilleet ja itse autoilleet täällä Thuringerin maakunnassa. Viikonlopun autoilumatkan jälkeen totesimme molemmat, että asumme todella upeassa kaupungissa kun vertaa niihin, joissa viikonloppuna vierailimme. Rakennukset ovat täällä hyvässä kunnossa ja vanhan kaupungin idyllinen tunnelma huokuu kaupungilla liikkuessa. Hevosvankkuritkin kuljettavat täällä turisteja. Weimar on Unescon maailmanperintökohdekaupunki, joten ympäristöä hoidetaan kunniottaen.

Täällä pyöräillään paljon. Rakkaudesta lajiin🚲  (Jaana)  Täällä on  hyvät pyöräilymahdollisuudet, - maastot ja -reitit. Pyöräiljöitä on paljon. Vanhemmat  kuljettavat lapsiaan tarkoilla, kaikenikäisiä polkijoita näkee lapsista aikuisiin. Pyörät ovat hienoja ja pyöräkoritkin, hassuin oli puinen ns.perunakori. Fillarointi täällä jää haaveeksi, sillä yhtään pyörävuokraamoa emme ole täällä nähneet.

Ensivaikutelmamme hintatasosta on nyt muuttunut, kun olemme täällä neljä viikoa asuneet. Hinnat ova jonkin verran huokeampia täällä joissakin tuotteissa kuin Suomessa. Esimerkiksi puolentoista litran kivennäisveden kaupasta saa 0,19 senttillä. Vastaavasti ravintolassa tilattaessa kivennäisvesi on kalliimpaa kuin muut virvokkeet (lue: olut 🍻). Käsityöihmisinä meitä kiinnosti villalankojen hinnat. Ne ovat samanhintaisia tai kalliimpia kuin Suomessa. 

Kaiken kaikkiaan saksalaiset tuotteet ovat edullisia ja niitä täällä suositaan. Paljon tuotteita on säilötty lasipurkkeihin ja pulloihin. Sairaalassakin tarjottavat kivennäisvedet ja mehut on lasipullossa. Yllättävää on useiden tuotteiden myyminen kappalehintaan esim. yksi kurkku maksaa 0,59 senttiä koosta riippumatta. 

Olemme lounastaneet työpaikan ruokalassa henkilökunnan hinnalla 3,40, ulkopuolisille aterian hinta on 5,50. Jotenkin mieleen on tullut " hyvää ei saa halvalla" -ajatus. Tämä ruoka ei ole hellinyt meidän suomalaisia makutottumuksia ,  ja mitä mahtaakaan sanoa suomalainen lautasmalli ja ruokakolmio? Ruokaa laitetaan lautaselle paljon, salaatinlehdet on pienessä kulhossa etikkaliemessä, alkuruokakeitto on kirkas liemi useimmiten ilman sattumia ja suolaa on ruuissa runsaasti mausteena (rakastunut kokki?). Olemme  nyt saaneet uuden ohjeen nakkikeittoon: osta peruna-porkkanapakastepussi, keitä se vahvassa lihaliemessä. Valmiin keittoannoksen päälle laita kokonainen pitkä nakki! Helppoa eikä tarvitse pilkkoa nakkeja.🍵.

Kahviloissa ja ravintoloissa on vain saksankilelisiä ruokalistoja. Tuoteselosteet on vain saksaksi. Opasteet ja ylipäätään kaikki, mitä pitää osata lukea, on saksankielistä. Täältä ei turisti liioin löydä  englanninkielistä tekstiä omasta kotikielestään puhumattakaan! (no sairaalassa toki on tuotteita joissa lukee jopa suomea: kerta-annosperäruiske, leikkaustakki..😂). Täällä voi tunta itsensä siis todella turistiksi! 👣👣

Perjantaina "evakkoon" 🎒

Etukäteen jo tiesimme,että asuntomme oli jo ennen varaustamme vuokrattu yhdeksi yöksi joillekin toisille vieraille. Pakkasimme matkalaukkumme  ja jätimme ne yhdeksi yöksi säilöön majapaikkaamme. Reppuun otimme sen verran vaihtovaatetta ym. että selviäisimme niillä yhden yön reissun. Vuokrasimme auton, pienen mustan Opelin 🚙 ja suuntasimme kohti tuntematonta, hiukan Thelma ja Luise elokuvan tunnelmissa. 

Ajelimme läpi läheisten pikkukylien ja päädyimme Eisenachin kaupungin lähellä sijaitsevaan Wartburgin linnaan. Martti Luther asui linnassa parin vuoden ajan, kääntäen uutta testamenttia saksankielelle. Linna sijaitsi upean korkean vuoren laella. Maisemat alas laaksoon ja läheisiin kyliin olivat henkeäsalpaavan kauniit. Linnassa vierailee paljon turisteja ja osalle vierailijoista se on pyhiinvaelluskohde.

Ilta pimeni ja huomasimme olevamme edelleen ilman majapaikkaa. Katsoimme netistä huokeahkon gasthausin muutaman kymmenen kilometrin päästä. Lähdimme ajamaan autobahnaa pitkin, jotta olisimme ihmisten aikoihin majapaikassa. Moottoritiellä oli tapahtunut onnettomuus ja matkanteko tyssäsikin tuota pikaa jonossa matelemiseen. Perjantai-illan ruuhkassa autoja oli kolmen ajokaistan täydeltä. Katselimme muutaman kilometrin matkaa lähes tunnin. Navigaattori neuvoi meitä majapaikkaan pieneen Breitaun kylään. Kylään saaavuttuamme oli jo säkkipimeää , eikä suunnittelemalle majapaikkaa navigaattorista huolimatta löytynyt. Onneksi jokaisessa kylässä , pienemmissäkin, näyttää oleva useampi gasthaus. Löysimme toisen majapaikan muutaman korttelin päästä. Majatalossa oli meidän lisäksemme yksi vieras. Säkkipimeästä illasta ilmestyneet suomalaiset herättivät kummastusta ja omistajat kyselivätkin meiltä yhtä ja toista. Jutustelun lomassa he tarjosivat pienet pikarilliset yrttilikööriä, joka meidän makunystyröissämme maistui pepsodentilta. Kiitimme kohteliaasti ja  Ihan rättiväsyneinä kömmimme puhtaiden lakanoiden väliin nukkumaan.

Aamupalan jälkeen lähdimme kävelylle kylään, etsimään sitä illalla löytymättä jäänyttä gasthausia. Päivänvalossa se löytyi helposti. Olimme luovuttaneet illalla etsimisen 50 metriä liian aikaisin. 

Kylästä löytyi ihastuttava pieni kirkko. Piipahdimme katsomassa kirkon pihamaata. Kirkosta tuli ulos herrasmies, joka uteliaan näköisenä tervehti meitä. Ei auttanut muuta kuin taas kertoa mistä olemme ja että olimme tulleet ihailemaan pientä kirkko. Ystävällinen herrasmies esitteli meille kirkon ja pääsimme kurkkaamaan ylös kuoroparvelle. Alttaritaulua kirkossa ei ollut lainkaan. Ainoastaan joku käsintehty tekstiili koristi saarnastuolia. Kaunis ja rauhallisen tuntuinen paikka. Kuviakin meillä toivottavasti näistä paikoista on, laitamme niitä  kamerasta blogiin kunhan kotiudumme täältä matkalta. Kotiinpaluu alkaa pikkuhiljaa häämöttää ajatuksissa, tänään kävimme ostamassa junaliput kotimatkalle. Ne ovat täälläkin etukäteen hankittuina huokeammat.

Nyt on sunnuntai-ilta ja Suomi voitti juuri Saksan jääkiekossa. Kiva tunne olla suomalainen ! Upeaa Leijonat upeaa !!!

😄😄

Helatorstai 5.5.2016   Vapaa päivä. Miesten päivä. Merkittävä päivä monella tavoin.

Sää lämpeni, aurinko paistoi, mutta viileä tuuli sai pitämään takin päällä. Hyppäsimme bussiin ja matkasimme Buchenvaldin keskitysleiriin, joka sijaitsee noin 20 km päässä kaupungin keskustasta. Keskityleiri oli toiminnassa vuosina 1937-1945, 11.4. 1945 saakka. 

Alue oli laaja, avara ja se sijaitsee mäen rinteellä. Vankien asuinparakeista oli jäljellä vain kivijalat. Parakkeja on ollut kymmeniä. Leirillä oli lisäksi 136 alaleirejä, jotka sijaitsivat muualla. Leireillä tapettiin, kuoli nälkään tai sairauksiin tai lääketieteellisten kokeiden uhreina 56 000. Vuosien 1937-1945 aikana leireillä oli vangittuna yli 250 000 ihmistä yli viidestäkymmenestä kansallallisuudesta. Muistotaulussa oli maininta myös suomalaiset, Finne. Kun USA:n armeija huhtikuussa 1945 saapui leirille 21 000 vankia vapautettiin, joista oli 900 lapsia ja nuoria.

Rakennuksista jäljellä on vielä jäljellä mm. krematorio, kellari, johon ruumiit varastointiin ennen polttamista, muutama puinen parakki, hevostalli, rautaportit, portinvartijan talo ja iso kivinen rakennus, joka nyt on museona. 

Käynti nostatti pintaan monenlaisia tunteita. Mitä historia kätkeekään sisälleen. Sodan julmuus syyttömiä kohtaan....

Valkovuokot kukki bussipysäkin vierellä. Hiljaisina ja mietteliäinä odottelimme bussia "kotiin" 

😶😶

Tarja : Minulle ei ole nimetty varsinaista työnohjaajaa työssäoppimisjaksolle, johtunee siitä, että työskentelen vain aamuvuorossa. Kuten Suomessakin , on aamuvuoron on täälläkin se työntäyteisempi työvuoro. Aamutoimet, tutkimukset ruokailut ja lääkärinkierrot pitävät työtahdin kiireisenä. Henkilökuntaa on täälläkin aika vähän vuorossaan. Osastoni osastonhoitaja toimii opiskelijavastaavana ja antaa päivittäin minulle työtehtävät. Aamutoimille minulle on nimetty pari potilasta , joiden aamupesuista huolehdin. Potilaat suhtautuvat uteliaan ymmärtäväisesti siihen että saksankielentaitoni on rajallinen.

Keskiviikkona sain tehtäväkseni viedä potilaan toimenpideosastolle maksan biopsiaa varten. Sain jäädä seuraamaan toimenpidettä, joka tehtiin paikallispuudutuksessa. Potilaalle tehtiin ultraäänitutkimus, jonka yhteydessä lääkäri merkitsi potilaan ihoon kohdan josta koepalan nappaava instrumentti työnnetään ihon läpi. Ihoon tehtävä viilto oli todella pieni ja toimenpide kesti tutkimuksineen n. 15 min. Paikallispuudutuksesta johtuen potilas ei tuntenut kipua kuin sen pienen hetken jolloin koepala napattiin. Toimenpiteen jälkeen potilaan tuli maata 5 tunnin ajan kyljellään. Näihin tutkimuksiin katsojaksi pääseminen on todella mielenkiintoista.

Näiden kolmen viikon aikana en ole vielä nähnyt yhtään potilasta käytettävän suihkussa. Lähes kaikissa potilashuoneissa on suihku, mutta potilaat hoitavat aamupesunsa lavuaarin äärellä. Aamupesuun käytetään lavuaarillinen tai pesuvadillinen vettä, kaksi kankaista pesulappua, toinen ylä ja toinen alapesuihin, sekä pieni loraus saippuaa ja kaksi pyyheliinaa. Nämä tarvikkeet potilailla on mukanaan kotoa tullessaan, kuten myös yöpaitakin. Kaikki pukevat päiväksi ylle omat vaatteensa, sairaalapaidassa ovat vain ne potilaat joilla on katetreja tai ovat osastollani pitkäaikaishoidossa.

Pikaisiin " kuulemiin " 😍